Luopumisen tuskaa
Kun kohtasimme ensikerran, olit 7 viikkoinen suloinen pallero, joka kasvattajan pihalla juoksi luokseni kymmenien metrien päästä, missä olit leikkimässä sisarustesi kanssa, jotka eivät minua edes huomanneet. Tulit monen kuperkeikan kautta viimein eteeni, istahdit siihen, tuijotit minua silmiin ja kuulin mielessäni sanat, tunnistathan sinä minut, tunnistathan!
Otin sinut syliini ja tunsin miten meidän molempien sydämet avautuivat ja siinä hetkessä tapahtui jotain taianomaista....sydämemme yhdistyivät yhdeksi kokonaiseksi sydämeksi...
En ole koskaan tuntenut tuollaista tunnetta, en kenenkään ihmisen, enkä kenenkään edellisten koirieni kanssa, vaikka he kaikki ovat olleet minulle rakkaita ja heillä on iso pala sydäntäni mukana...Tunne oli aivan jostain muusta maailmasta...Olit tullut juuri minun vuokseni, olit tullut oppaakseni, auttajakseni, tuekseni minun omalle henkiselle matkalleni.
Rakas ystäväni, sielunkumppanini olikin pieni keltainen koira...Rakastuin sinuun siinä hetkessä ja meistä tuli erottamattomat.
Menimme sisälle, etkä suostunut tulemaan pois sylistäni, joten istuimme kahvipöytään, sinä minun olkapäällä roikkuen, pidit minusta tiukasti kiinni pienillä kynsilläsi, niin että olkapääni olivat naarmuilla. nukuit siinä 1,5h kun istuimme puhumassa sinun ja minun yhteisen elämän alkamisesta...
Kun lähdin kotiin, kasvattajasi otti sinut pois sylistäni, sinä huusit kuin tapettava, kuulin huutosi vielä menessäni autolleni, se oli sydäntäsärkevää...
Viikon kuluttua hain sinut kotiin...Istuit sylissäni, pienessä korissa, tuijottaen minua lumoavasti.
Kotona odotti toinen koira, Elsa, ja se taisi olla sinulle järkytys, et ollutkaan ainoa, en ollutkaan pelkästään sinun...Onneksi sopeuduitte nopeasti vaikka Elsaa kiusasitkin monia kertoja. Sitten tuli aika jolloin Elsa sairastui ja lähti sateenkaarisillalle. Silloin sinä omit minut kokonaan itsellesi, sinusta alkoi tulla läheisriippuvainen, et jättänyt minua silmistäsi hetkeksikään. Onneksi tein töitä kotona, joten sekin ongelma ratkesi.
Elämä sujui hienosti, opettelit itsenäisesti nostelemaan minulle pudonneita tavaroita lattialta, opettelit myös tuomaan sukkia aina kun aivastelin, opettelit kaikenlaista pientä, mitä esim. palveluskoiralta vaaditaan, olit aivan ihmeellinen rakkauspakkaus.
Joka paikassa ihmiset rakastuivat sinuun, eläinlääkärissä, lenkillä, missä tahansa kuljimme yhdessä, valloitit ihmisten ja toisten koirien sydämiä...Sinussa oli ihmeellinen rakkauden energia joka ympäröi koko olemustasi.
Joskus otimme yhteiset päiväunet sohvalla, jolloin sinä kömmit kainalooni, laitoit tassusi suojelevasti ympärilleni ja nukahdit, teit tätä koko elämäsi ajan.
Kuka nyt suojelee minua, kuka ottaa päikkärit kanssani??
Vuodet kuluivat ja sait minut nauramaan joka päivä, tavalla tai toisella, olit minun iloni ja valoni.
Reilu 3 vuotta sitten tapahtui se, mitä eniten pelkäsin, sinulla todettiin nisäsyöpä joka leikattiin ja kaikki oli hyvin, kunnes 8kk sitten löytyi uudelleen kasvain, joka poistettiin, mutta leikkauksessa löytyikin enemmän kasvaimia ja pelkäsin entistä enemmän syövän levinneen. Olit edelleen iloinen, reipas, kivuton, hassu oma itsesi ja totesimme eläinlääkärisi kanssa, että kaikki on ehkä kuitenkin ok. Hän ei kuvannut sinua vaan luotti siihen, ettei syöpä olisi levinnyt.
Toisin kävi, elämäni tuskallisin päivä koitti, heräsin aamuyöllä, kun kiljaisit kääntäessäsi kylkeä, pomppasin sängystä ylös, katsoin sinuun ja juoksin soittamaan päivystävälle eläinlääkärille. Sain ohjeet antaa sinulle kipulääkettä ja tuoda sinut päivystykseen puolen päivän aikaan.
Kylmä koura puristi sydäntäni, mutta toivoin että kyseessä olisi vain joku selkäkipu, nivelkipu tai vastaava, helposti hoidettava asia. Toisin kävi....
Palasin kotiin yksin, sydän murtuneena, jouduin hyvästelemään sinut, rakkaan ystäväni, oppaani, suojelijani, auttajani, sydämeni puolikkaan.
Suru on raastava, en tiedä miten selviän ilman sinua, ilman kultaista sydäntäsi, ilman iloa, jota sinä annoit minulle joka päivä 10 vuotisen elämäsi aikana!
En ehkä selviä.
Kaikki kotona muistuttaa sinusta, elin elämääni sinun ehdoillasi, sinua rakastaen, olithan maailman paras koira, minun paras ystäväni!
Kiitollisena että opetit minulle mitä on pyyteetön rakkaus!
Rakkaudella sinua rakasta enkelikoiraani muistaen!
-Marja-
