Olin saanut jo merkkejä pitkin alkuvuotta ja niitä vaan annettiin lisää tässä 2 kk sisällä.
Minulle näytettiin enneunia, joissa oli selkeitä viestejä tulevasta.
Myös äitini näki enneunia, miten verhon toisella puolella valmisteltiin isoja juhlia ja että häntä odotettiin siellä jo.
Yhdessä unessa 2 viikkoa sitten äitini leijui valkoisessa mekossa huoneeni ovella, nuoren näköisenä ja valoisana.
4 yötä ennen äitini poismenoa, kuuluisa radiokelloni pärähti yöllä klo 02.00 soimaan ( minulla ei ole kellossa herätystä päällä, vaan se on nollattuna...) no, kello kuitenkin soitteli täysillä ja ainoa mitä syvästä unesta herätessäni tajusin, oli Bon Jovin biisistä Runaway kohta missä lauletaan Daddys girl Daddy's girl learned fast..muuta en jäänyt kuuntelemaan, vaan kiiruhdin laittamaan radion pois päältä, ettei äitini herää.
Saman päivän aamuna olin menossa isäni haudalle siistimään sitä ja laittamaan kukkia. Siellä ollessani mietin, että olisi pitänyt odottaa jonkin aikaa, koska nämä kukat joudutaan ottamaan pois....
2 yötä ennen äitini poismenoa, äitini oli herännyt yöllä kovaan pamahdukseen ja huomasi ison suurennuslasinsa lasin haljenneen kahtia yöpöydällään. Aamulla hän kyseli olinko minä kuullut sitä pamausta ja tarkoittaakohan se, että hänen lähdön hetki on lähellä...
2 päivänä aamulenkillä löysin vain mustia höyheniä maasta..ja ajattelin, että tämä ei tule tietämään hyvää...
ja sitten 9.6.2018 aamulla äitini nukkui pois sairaalan päivystyksessä, jonne hänet edellisenä päivänä lähetin...
Kiitos rakas äiti kaikesta, kiitos kärsivällisyydestäsi. Kiitos siitä, että toit minut tähän maailmaan, toteuttamaan sieluni suunnitelmaa. Kiitos että jaksoit kuunnella monen ihmisen murheita. Kiitos siitä, että olisit antanut vaikka viimeisen vaatekappaleen, jos joku olisi sitä tarvinnut.
Elämän koulullasi ja sielusi oppimilla asioilla olet saavuttanut korkeimman valotason ja olet sen ansainnut.
Rakkaudella tyttäresi
